Tänään vietetään valtakunnallista Yrittäjän päivää. Yrittäjiä on juhlistettu Suomessa syyskuun 5. päivänä jo vuodesta 1997 lähtien, ja tänäkin vuonna juhlapuheissa tullaan taatusti jakamaan kiitosta ja suitsutusta yritysten merkityksestä yhteiskunnallemme.
Silti samaan aikaan uutisvirtaa hallitsee tuttu synkistely: talouskasvu on ollut pitkään tahmeaa, julkinen velka paisuu ja näkymät tuntuvat sumuisilta. Mutta koodarina ja yli 25 vuotta ohjelmistoja ja digitaalisia palveluita rakentaneena yrittäjänä tiedän yhden perussäännön: voivottelu ei korjaa yhtäkään bugia tuotannosta.
Ongelmat ratkaistaan analysoimalla tilanne, korjaamalla arkkitehtuuri ja ryhtymällä töihin.
Ja jos jokin ihmisryhmä tässä maassa osaa kääriä hihat ja ratkaista mahdottomiltakin tuntuvia ongelmia, se on suomalaiset yrittäjät.
90-luvun lamasta meidät nosti yrittäjyys – nyt toistetaan tuo uroteko
Historiasta kannattaa ottaa oppia silloin, kun usko tulevaan meinaa horjua. 1990-luvun alussa Suomi koki historiallisen syvän talousromahduksen. Työttömyys räjähti käsiin, pankkijärjestelmä natisi liitoksissaan ja tulevaisuus näytti mustalta.
Kuka nosti Suomen tuosta suosta?
Sitä eivät tehneet valtion komiteat, virastojen strategiapaperit tai poliitikkojen juhlapuheet. Suomen nostivat ylös suomalaiset yrittäjät – pienet ja suuret tekijät, keksijät, ohjelmoijat, kauppiaat ja teollisuuden uudistajat. Ihmiset, jotka uskoivat huomiseen silloin kun kukaan muu ei uskonut, ottivat henkilökohtaista riskiä ja loivat tyhjästä uutta arvoa, uutta vientiä ja satojatuhansia uusia työpaikkoja.
Nyt vuonna 2026 näyttää vahvasti siltä, että meidän on aika kääriä hihat ja toistaa tuo sama uroteko.
Suomen talouden moottori ei käynnisty valtion budjettikehyksiä venyttämällä, vaan sillä luovalla ja periksiantamattomalla energialla, joka asuu maamme yrityksissä. Meillä on maailmanluokan osaamista, huipputeknologiaa, sisua ja tekemisen halua. Pohja uudelle kasvulle on olemassa.
Mutta jotta voimme onnistua, pöydälle on nostettava se kaikkein kriittisin pullonkaula.
Valtio: lopeta yrittämisen kampittaminen ja tien hiekoittaminen!
Yrittäjät eivät pyydä valtiolta sääliä, suojelua tai loputtomia tukihimmeleitä, joiden anomiseen tarvitaan armeija konsultteja. Yrittäjä haluaa kantaa oman vastuunsa ja menestyä markkinoilla.
Politiikassa minun tärkein tavoitteeni onkin äärimmäisen yksinkertainen: valtion on lopetettava yrittämisen kampittaminen ja tien hiekoittaminen.
On annettava tilaa luoda ja vapaus onnistua – myös muille kuin vain suuryrityksille.
Suomi on liian pitkään rakentanut toimintaympäristöä, jossa suuret korporaatiot osaavat luovia sääntelyviidakossa ja hyödyntää tukijärjestelmiä, mutta aloittavaa, pientä tai kasvavaa yritystä pidetään valtion taholta lähinnä potentiaalisena rikollisena tai lypsylehmänä.
Jos haluamme Suomen nousuun, meidän on korjattava järjestelmän ilmeiset valuviat:
1. Loppu mielikuvitusmaksuille – YEL sidottava todellisiin tuloihin
Nykyinen YEL-järjestelmä on rakennettu suoranaiseksi aloittavan yrittäjän kuristimeksi. Miten ihmeessä voidaan pitää järkevänä järjestelmää, jossa yrittäjältä vaaditaan satojen tai jopa tuhansien eurojen kuukausimaksuja täysin mielivaltaisten toimialataulukoiden perusteella – jo ennen kuin yrityksen tilille on tullut ensimmäistäkään euroa myyntiä?
Tämän mielivallan on loputtava. YEL-maksut on sidottava heti todellisiin, nostettuihin tuloihin Tulorekisterin kautta. Jos yrittäjä ei pysty alussa nostamaan euroakaan palkkaa, myös eläkemaksun on oltava tasan 0 € – aivan kuten TyEL toimii palkansaajilla.
Pidemmällä aikavälillä eläkejärjestelmä on vietävä kohti aitoja, henkilökohtaisia ja periytyviä sijoitustilejä, jotta yrittäjän rahat eivät katoa menneiden lupausten mustaan aukkoon.
2. Kynnys ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen matalaksi
Suomessa on noin 225 000 yksinyrittäjää. Moni heistä hukkuu työhön ja haluaisi kasvaa, mutta ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen liittyvä riski ja sivukulutaakka ovat niin musertavia, että moni jättää rekrytoimatta.
Olen aiemmin esittänyt mallia, jossa jokaiselle yritykselle annettaisiin viiden henkilötyövuoden ”saldo” huomattavasti kevyemmillä sivukuluilla. Tällä vapautettaisiin yli miljoonan henkilötyövuoden potentiaali, madallettaisiin ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kynnystä ja luotaisiin maaperää uusille menestystarinoille.
3. Byrokratiavelan purkaminen ja lakien koeponnistus
Yrityksen arjen pitäisi kulua tuotteiden kehittämiseen, myyntiin ja asiakkaiden palvelemiseen – ei virastojen lomakkeiden täyttämiseen, pakkoraportointiin ja sääntelyviidakossa tarpomiseen. Jokainen uusi laki ja velvoite on koeponnistettava arjessa ennen toimeenpanoa, jotta nähdään sen todelliset kustannukset pienille toimijoille. Turhat sääntelyhimmelit on karsittava rohkeasti pois.
Yrittäjyys on optimismia tekojen muodossa
Yrittäjyys ei ole vain juridinen yhtiömuoto tai Y-tunnus. Yrittäjyys on asennetta. Se on rohkeutta ottaa riskiä, kantaa vastuuta ja uskoa siihen, että asiat voi tehdä paremmin, älykkäämmin ja tehokkaammin kuin eilen.
Yksikään yrittäjä – teki hän sitten pientä tulosta tai rakensi globaalia kasvutarinaa – ei ole tälle maalle tappiollinen. Jokainen yritys tuo mukanaan elinvoimaa, työtä, palveluita ja toivoa.
Meillä yrittäjillä on edessämme iso työmaa Suomen talouden suunnan kääntämisessä. Mutta me emme pelkää työtä. Kunhan valtio ymmärtää astua askeleen taaksepäin, siirtää kapulat pois rattaista ja antaa tekijöille vapauden onnistua, tämä maa nousee kyllä.
Hyvää Yrittäjän päivää kaikille Suomen yrittäjille! Kääritään hihat ja näytetään taas, mihin pystytään.
Suomen yrittäjät, pienet ja suuret: kiitos.
