Kuvassa valtion paisunut budjettikirja kohtaa todellisen paineen hydraulipuristimen armottomassa syleilyssä (Kuva: Liberaalipuolue - Vapaus valita r.p.).
Suomen julkinen talous on kuin teollisuusprässin alle joutunut kappale: paine kasvaa joka sekunti, mutta poliitikot eduskunnassa kuvittelevat selviävänsä siirtelemällä paperia kulmasta toiseen.
Tänään tiistaina klo 10 päättyi embargo, ja Liberaalipuolue julkaisi eduskuntavaalien kynnyksellä virallisen vaihtoehtobudjettinsa: Ratkaisut rahapulaan.
Tempauksen kunniaksi puolueen puheenjohtaja Lassi Kivinen ja puoluesihteeri Aarne Leinonen vierailivat tamperelaisen YouTube-legendan, Hydraulic Press Channelin Lauri Vuohensillan pajalla laittamassa valtion virallisen budjettikirjan prässiin. Kuten kuvasta näkyy, paperi repeää ja kolikot lentävät, kun turhat rönsyt puristetaan pois.
Mutta kyse ei ole pelkästä näyttävästä metallurgiasta. Kyse on kylmästä, rivi riviltä lasketusta matematiikasta, jota mikään eduskuntapuolue ei uskalla tehdä.
Miltä näyttää 450 euroa kuukaudessa puhtaana käteen?
Perheille se tarkoittaa kahden viikon ruokaostoksia kotimaisella laadulla, 100 000 euron asuntolainan kuukausilyhennystä, lasten harrastusmaksuja – tai vuoden säästöillä viikon parin lomaa koko perheelle ilman luottokorttivelkaa.
Yksinyrittäjälle se on uusi ammattitason akkuporakone ja pyörösaha joka kuukausi, pakettiauton kuukausiliisaus, kuukauden kohdennettu verkkomarkkinointi, moderni työpiste kahdella näytöllä – tai aito puskuri kahden viikon palkalliseen lomaan.
Pienelle työnantajalle se kattaa varaston tai toimitilan kuukausivuokran, tiimin pilvipalvelut ja lisenssit, tai työntekijän lakisääteisen työterveyshuollon koko vuodeksi.
Kuten näkyy, 450 euroa kuukaudessa on tavalliselle ihmiselle ja yrittäjälle valtava summa.
Keskivertosuomalaiselle työntekijälle valtiontalouden miljardit ovat pelkkää abstraktia kohinaa. Siksi Liberaalipuolueen laskelma puhuu kieltä, jonka jokainen palkansaaja ja yrittäjä ymmärtää:
Puolueen vaihtoehtobudjetti jättää tavalliselle työssäkäyvälle keskimäärin 450 euroa enemmän käteen palkastaan kuukaudessa.
Mistä tämä summa syntyy?
- Ansiotuloverotuksen massiivinen keventäminen (10,8 miljardia euroa vuodessa): Valtion progressiivisen tuloverotuksen työtulovähennystä kasvatetaan rajusti. Työnteon rankaisemisen on loputtava.
- Eläkemaksujen alentaminen prosenttiyksiköllä: Työikäisten kassavirtaa helpotetaan välittömästi.
- Yle-veron poistaminen: Turha pakkovero lakkautetaan, ja Ylen tehtävät rajataan tiukasti uutistoiminnan ja huoltovarmuuden ytimeen.
Kun 450 euroa kuukaudessa siirtyy virastojen budjeteista suoraan ihmisten omille pankkitileille, kyse ei ole vain ostovoimasta. Kyse on vapaudesta päättää omasta elämästään, säästää, investoida ja elättää perheensä ilman, että yli puolet lisätuloista katoaa valtion kankkulan kaivoon.
Mistä rahat otetaan? Yritystuet ja aluetuet roskakoriin
Valtapuolueiden edustajat heräävät tässä kohtaa varmaan huutamaan: ”Vastuutonta populismia, miten tämä rahoitetaan?”
Rahoitus löytyy juuri sieltä, mistä kukaan eduskunnassa istuva ei uskalla leikata omien sidosryhmiensä pelossa:
- Yritystuet lakkautetaan (3,17 miljardia euroa vuodessa): Valtion tehtävä ei ole poimia voittajia eikä jakaa tehotonta korporaatiotukea suuryrityksille. Markkinataloudessa kannattavat yritykset menestyvät ja heikot karsiutuvat. Yritystuet vääristävät kilpailua ja siirtävät riskit veronmaksajille.
- Sote-himmelien purkaminen (3,48 miljardia euroa säästöä valtiolle): Sote-alueet kootaan pitkällä aikavälillä viidelle aidolle yliopistosairaaloiden alueelle. Hallintohimmelit puretaan, lääkehankinnat tehostetaan ja alueille annetaan oma verotusoikeus, jolla alueiden taloudellinen vastuu saataisiin tehokkaammaksi.
- Haitat maksavat, ei työ: Verotuksen painopiste siirretään saastuttamiselle, päästökaupalle ja kulutukselle. Ympäristöhaitat maksaa niiden aiheuttaja, ei valtio.
Samaan aikaan emme leikkaa sokeasti juustohöylällä kaikesta: oikeuslaitokselle esitetään tuntuvaa lisärahaa, jotta kansalaiset ja yritykset saavat oikeutta kohtuullisessa ajassa, eikä vuosien oikeusprosesseissa.
Tabu, johon muut ei uskalla koskea: Eläkkeiden verotus
Tässä tulee se kohta, jossa poliittinen korrektius loppuu ja alkaa aito rehellisyys:
Julkisen talouden sopeutusta ei voida jättää pelkästään työikäisten ja tulevien sukupolvien harteille.
Lähes kaikki valtapuolueet pelkäävät eläkeläisten äänestysaktiivisuutta niin paljon, että he ovat valmiita velkaannuttamaan omat lapsensa ja lapsenlapsensa pitääkseen kiinni eläkejärjestelmän etuoikeuksista.
Liberaalipuolueen budjetissa eläketulovähennys poistetaan, mikä kiristää eläkeläisten veroja keskimäärin 122 euroa kuukaudessa, ja maksussa oleville eläkkeille asetetaan indeksijäädytyksiä.
Tämä ei ole kostonhimoa. Takuueläkkeen saajia ja kaikkein pienituloisimpia autettaisiin korottamalla sosiaaliturvaetuuksia. Mutta on kestämätön tilanne, että suurten ikäluokkien hyvätasoisia eläkkeitä suojellaan samaan aikaan, kun nuoret perheet ja mikroyrittäjät murskataan YEL-maksuilla, työn verotuksella ja heikkenevillä palveluilla. Jonkun on uskallettava sanoa tämä ääneen.
Päästetään kansa prässistä
Orpon ja Purran hallituksen ”sopeutus” on ollut pelkkää näennäisnäpertelyä: nostetaan alvia puolikkaalla prosentilla, runnotaan yrittäjille uusia mielivaltaisia ansoja ja otetaan lisää syömävelkaa kymmenen miljardin vuosivauhdilla.
Velkaantuminen ei ole luonnonlaki. Se on poliittinen valinta.
Kun valtion budjetti laitetaan oikeaan prässiin, sieltä karsiutuvat yritystuet, järjestörälssit, aluetukipolitiikka ja turhat hallintokerrokset. Tilalle jää valtion ydintehtävät – turvallisuus, oikeusvaltion toimivuus, sivistys ja tutkimus – sekä kansalaisille 450 euroa enemmän omaa rahaa joka ikinen kuukausi.
Tiedotustilaisuus aiheesta pidetään tänään tiistaina klo 16 Helsingissä (Iggys / Bar Loose). Kannattaa seurata, sillä budjetti on nyt perattu rivi riviltä – ja turhat sekä haitalliset rivit on prässätty pois valtion taloutta kuormittamasta.
Lue tarkat laskelmat Liberaalipuolueen 'Ratkaisut rahapulaan' varjobudjetista
