Kirjoitin vastikään siitä, miksi ennalta lukitut blokkivaalit eivät tue aitoa demokratiaa ja hyvää päätöksentekoa. Moni kuitenkin haikailee edelleen ”Ruotsin mallin” perään: kuinka hienoa ja selkeää olisikaan, jos vaaleissa äänestettäisiin vain selkeästä oikeistoblokista tai vasemmistoblokista.
Mutta mitä tapahtuu, kun unohdetaan poliittinen toiveajattelu ja tehdään se, mitä jokaisen insinöörin pitäisi aina tehdä: koeponnistetaan hypoteesi datalla ja matematiikalla?
Kaivoin Suomen eduskuntavaalien tulokset 40 vuoden ajalta (1983–2023, 11 eduskuntavaalit) ja jaoin puoluekannatukset kolmeen perinteiseen ryhmään:
- Vasemmisto: SDP, Vasemmistoliitto (ja SKDL), Vihreät
- Oikeisto: Kokoomus, Perussuomalaiset (ja SMP), Kristillisdemokraatit, Liike Nyt
- Keskustapuolueet: Keskusta, RKP
Tulokset ovat tylyä luettavaa jokaiselle blokkipolitiikan romantisoijalle.
Vaalidata 1983–2023: Kuka oikeasti päättää?
Tarkastellaanpa lukuja taulukon muodossa:
| Vaalivuosi |
Vasemmistopuolueet (%) |
Keskustapuolueet (%) |
Oikeistopuolueet (%) |
| 1983 |
40,2 % |
22,2 % |
34,8 % |
| 1987 |
37,5 % |
22,9 % |
32,0 % |
| 1991 |
39,0 % |
30,3 % |
27,2 % |
| 1995 |
46,0 % |
24,9 % |
22,2 % |
| 1999 |
41,1 % |
27,5 % |
26,2 % |
| 2003 |
42,4 % |
29,3 % |
25,5 % |
| 2007 |
38,7 % |
27,7 % |
31,3 % |
| 2011 |
34,5 % |
20,1 % |
43,5 % |
| 2015 |
32,1 % |
26,0 % |
39,4 % |
| 2019 |
37,4 % |
18,3 % |
38,4 % |
| 2023 |
34,0 % |
15,6 % |
47,5 % |
| Keskiarvo |
38,4 % |
24,1 % |
33,5 % |
Matematiikka ei valehtele: Kumpikaan laita ei pärjää yksin
Kun näitä lukuja analysoi parlamentaarisen enemmistön (yli 50 %) näkökulmasta, paljastuu järjestelmän todellinen toimintalogiikka:
- Vasemmisto ei ole saanut 50 % kertaakaan 40 vuoteen. Paras tulos oli Paavo Lipposen jytkyvuonna 1995 (46,0 %), mutta keskiarvo pyörii 38 prosentin tuntumassa.
- Oikeisto ei ole saanut 50 % kertaakaan 40 vuoteen. Paras tulos oli vuoden 2023 vaaleissa (47,5 %), mutta keskiarvo on vain 33,5 %.
- Keskustapuolueet ratkaisevat 100 % vaaleista. 11 vaaleissa 11:stä kumpikaan päistä ei olisi kyennyt muodostamaan enemmistöhallitusta ilman keskustaa.
Entä jos RKP lasketaan osaksi oikeistoa ja jätetään keskustaryhmään vain Keskusta yksinään?
- Oikeisto + RKP ylitti 50 % rajan tasan kerran 40 vuoden aikana (vuonna 2023: 51,8 %).
- Kaikissa muissa kymmenessä vaalissa (91 % ajasta) Keskusta oli edelleen ainoa mahdollinen vaa'ankielipuolue.
Arkkitehtuurivirhe nimeltä "Single Point of Failure"
Ohjelmistosuunnittelussa puhutaan käsitteestä Single Point of Failure ja monopoliasemassa olevista pullonkauloista. Blokkivaaleissa keskustapuolueille sementoituisi juuri tällainen asema: pysyvä kuninkaantekijän valtakirja.
Tämä tarkoittaa käytännössä seuraavaa:
- 15 prosentin kannatuksella sanellaan 100 prosenttia ehdoista: Vaaleissa eniten ääniä saanut blokki ei johda maata omien arvojensa mukaan, vaan joutuu ostamaan keskustan puolelleen hinnalla millä hyvänsä.
- Siltarumpu- ja himmelitakuu: Koska keskusta tietää olevansa molemmille laidoille ainoa reitti valtaan, se voi kiristää hallitusneuvotteluissa läpi omat erityistoiveensa (maakuntahimmelit, aluepolitiikan erillistuet, tuottavuutta jarruttavat sääntelyt) riippumatta siitä, kumman blokin kanssa se menee naimisiin.
- Äänestäjän sumutus: Äänestäjä luulee äänestävänsä selkeää oikeisto- tai vasemmistosuuntaa, mutta päätyy joka tapauksessa maksamaan keskustalaisen väliintulon laskun.
Jos jompikumpi päistä kieltäytyy keskustan vaatimuksista, keskusta vain kääntyy toisen puoleen. Syntyy tilanne, jossa pienempi vähemmistö ohjaa koko järjestelmää, koska laitojen keskinäinen yhteistyö on blokkipolitiikan säännöillä kategorisesti kielletty.
Yhteenveto: Tarvitsemme asiapolitiikkaa, emme teennäisiä leirejä
Blokkivaaleja markkinoidaan selkeytenä, mutta todellisuudessa ne veisivät Suomen suoraan poliittiseen umpikujaan. Se ei toisi ryhdikästä aatepolitiikkaa, vaan tekisi keskustasta pysyvän portinvartijan, jonka ohi kukaan ei pääse.
Suomi ei nouse sillä, että lukkiudutaan leireihin ja annetaan vaa'ankielelle avaimet kiristää koko muuta yhteiskuntaa. Suomi nousee sillä, että päätöksiä tehdään asiakysymys kerrallaan, dataan ja talousrealismiin nojaten.
Hyvät päätökset eivät katso puoluekirjaa tai blokkirajoja – ja siksi blokkivaalit saavat minun puolestani jäädä sinne minne kuuluvatkin: toiveajatteluksi.
