Yli miljoona potentiaalista henkilötyövuotta!

Suomen isoin ongelma on ollut koko tämän vuosituhannen ajan vaivannut talouskasvun puute. Ei synny uusia Nokioita ja työttömien määrä jatkaa surullista kasvuaan.

Poliittiset toimet taas lähinnä keskittyvät yllätykselliseen juustohöyläpolitiikkaan. Yllätyksellinen koska poliitikot höylää juuri sieltä missä juhlapuheissaan lupasivat olla höyläämättä, ja juustohöyläpolitiikkaa koska leikkauksien vaikutus on todella mitätöntä.

Mikä sitten avuksi? Itse yksinyrittäjänä olen pyöritellyt ajatusta lähinnä siitä että mitkä poliittiset toimet auttaisi meitä yksinyrittäjiä siihen että saataisiin aloitettua Suomen suosta nostaminen.

Ja ensimmäisenä tuli mieleen byrokratia ja palkkaamisen sivukulut.

Jos yritys palkkaa alle 17v nuoren, ei yritys maksa 17,38 % TyEL-maksua, ja myös 0,2 % työttömyysvakuutusmaksu loistaa poissaolollaan.

Eli 16v junnukoodaaja jonka palkka on 3000e maksaa yritykselle melko tarkkaan sen 3000e, kun taas 18v junnukoodaajan kustannus 3000e palkalla on jo 3700e.

Ja tämä on hyvä. On hienoa että yrityksillä on annettu insentiivi palkata nuoria.

Mutta voisiko tämän insentiivin antaa tasapuolisemmin? Jos nuorella olisi aina nämä ”edut” palkkauksessa, ja tämän lisäksi yrityksellä olisi mahdollisuus palkata ensimmäiset viisi henkilötyövuotta samalla tavalla, vapautuisi 1,125 MILJOONAN henkilötyövuoden potentiaali maamme 225 000 yksinyrittäjälle.

Miten tämä käytännössä toimisi?

Eli mielestäni jokaiselle yritykselle pitäisi antaa ”saldo”: viisi henkilötyövuotta pienemmillä sivukuluilla.

Pienemmät sivukulut merkitsisi että yritys ei maksaisi TyEL eikä työttömyysvakuutusmaksua työntekijästä, ja myös työterveyshuolto voitaisiin vapaaehtoistaa.

Tästä luonnollisesti pitäisi kertoa työntekijälle jo työhakemuksessa ”positiosta ei kerry eläkettä”. Ja työntekijälle voitaisiin antaa myös vapautus omasta 7,15 % TyEL-maksusta. Tämä olisi kädenojennus työntekijän suuntaan.

Yritys voisi siis palkata yhden henkilön viideksi vuodeksi, tai viisi henkilöä vuodeksi, tai vaikka kymmenen henkilöä puoleksi vuodeksi ja kustannus olisi melko tarkalleen vain palkka.

Ja sen jälkeen kun yritys olisi tämän saldon käyttänyt, ei yritys enää saisi työntekijöitä ”edullisemmin” vaan joutuisi maksamaan ns. markkinahintaa.

Paljonko tämä sitten oikeasti vaikuttaisi?

Todellinen vaikutus pohjautuu tyystin omiin arvioihini, jotka saattaa olla lähelle tai kaukana todellisuutta.

Mutta jos mennään skeptisellä linjalla niin voisi sanoa että 90 % yksinyrittäjistä on tyytyväisiä juuri tähän tilanteeseen eivätkä edes tämän insentiivin myötä palkkaisi ketään. Ei vaan yksinkertaisesti ole tarvetta.

Jäljelle jäisi 10% ”ehkä” yrityksiä eli 112 500 henkilötyövuotta.

Jos näistä 90% jälleen olisi semmoisia että ehkä vähän olisi tarvetta työntekijälle tai parille, mutta ei ole silti uskallusta lähteä kasvuun koska markkinatilanne tai koska muut syyt, jäisi taas jäljelle 10 % eli 11 250 henkilötyövuotta.

Nämä olisi siis ”varmasti palkkaan”, mutta jakautuisi 5 vuodelle jälleen suhteella 90-10: 90 % palkkauksista tapahtuisi heti samana vuonna, ja 10 % palkkauksista myöhempinä vuosina.

Eli lopputuloksena olisi 10 125 uutta työpaikkaa. Jos uusien yritysten lukumäärä pysyisi vakiona ja suhdeluvut samana, olisi tuo myös pysyvä muutos työmarkkinoilla. Positiiviseen suuntaan.

Mutta joku kuitenkin sitten huijaa?

Huijaamisen mahdollisuus toki olisi: yrittäjä voisi vaikka perustella uusia yrityksiä ja siirtää työntekijöitä yritykseltä toiselle. Tai työntekijä voisi, välttääkseen 7 % TyEL-maksut, etsiä aina työpaikkoja joissa tämä olisi käytössä.

No yritys joka huijaisi, huijaisi melko varmasti joka tapauksessa. Nykysysteemillä se huijaus olisi nimeltään ”pimeä työvoima”. Johon verrattuna tämä olisi suunnaton parannus: valtio saisi tuloja edes palkasta. Lisäksi olisi äärimmäisen helppo havaita ja puuttua yrittäjän toimintaan joka perustelisi koko ajan uusia yrityksiä joihin siirtäisi työntekijöitä.

Ja yksityishenkilöille toki pitäisi asettaa myös raja samaiseen viiteen vuoteen. Eli työntekijä saisi tehdä maksimissaan viisi vuotta työtä josta ei maksettu eläkemaksuja. Tämän jälkeen työntekijästä pitäisi aina maksaa eläkemaksut.

Tämä maksaisi valtiolle ihan järkyttävän paljon?

Ei itseasiassa maksaisi. Kansaneläkkeen saajien osuus on noin 34 % eläkkeensaajista, ja näistä alun perin sairaseläkkeellä olleita on kolme prosenttiyksikköä. Jäljelle jäävien 31 % osalta keskiarvoisesti noin kolmannes eläkkeestä katetaan kansaneläkkeellä.

Eli karkeasti voisi laskea että noin 10 % työikäisistä ei kerryttäisi lainkaan eläkettä. Ja kun työuran pituus on 34 vuotta ja kun työllisten lukumäärä on 2 590 000 henkilöä, voidaan karkeasti laskea että yksi henkilö keskiarvoisesti ”saisi” urallaan tehdä noin 5 kk edestä ilman eläkekertymää.

Eli 10 % nousisi noin 10,13 %. Rahallisesti tämän kustannus Suomen valtiolle olisi siis noin 32 miljoonaa euroa.

Ja jos oletettaisiin että nämä 10 000 uutta työllistä saisi suomalaisen mediaanipalkkaa 3325e/kk ja tästä otettaisiin 15 % veroja, olisi verokertymä melko tarkkaan 60 miljoonaa euroa. Ja säästyneitä työttömyyskuluja olisi noin 96 miljoonaa euroa.

Valtio jäisi siis voitolle noin 125 miljoonaa euroa joka vuosi, vaikka tämä tarkoittaisikin että pieni prosentti enemmän palkansaajista ei saavuttaisi takuueläkkeen rajaa.

Mutta isoin voittaja tässä olisi Suomen yksinyrittäjät jotka saisi mahdollisuuden palkata hieman kevyemmillä kuluilla ensimmäisiä työntekijöitään ja näin ylittää tärkeän kynnyksen joka parhaimmillaan johtaisi jopa uuden Nokian syntyyn.

Koska Nokiakin alkoi yhdestä ensimmäisestä työntekijästä.

Kaikki menestystarinat alkaa.